Joona käski mua kirjoittaa merkintä tänne.

Paljon olis kerrottavaa kaikesta, mutta tyydyn vilauttamaan julkisesti vain osan Home Junior -maailman ah niin kutkuttavan tunteen tuovaa hipiää.

Ensinnäkin, studio on varattu. Huhtikuussa suunnataan samaan tuttuun paikkaan Fantom Studioon Samun hoiviin. And this time it’s personal, eli homma tulee luistamaan kuin rasvattu voisilmä öljyssä, koska Samu on kiva ja paras. Hihi.

Meillä on jotain 16 uutta biisiä nyt myös kasassa. Yhdessä on sanat. Jei! Biisit on vähän niinku enemmän lauluja ku biisejä, mut sit taas toisaalta siel on tosi ihmeellistä setitystä ihan soitannollisessti myös, you know. Ja paljon popimpaa. Niinku sävellyksellisesti. Sanoitukset tulee taas olemaan kantaaottavia, enemmän ku ennen. Pop -biisejä HC -lyriikoilla. Mut tottakai lauluja rakkaudestaki vähän. Ja ehkä jostain ihan muustaki, mut yritän välttää sellasia arkitaiteellisia sanoituksia siitä kuinka vesi hivelee kurkkua kesken työpäivän ja kuinka uppoudun sen pienen hetken ajaksi trooppiseen vesiputousparatiisiin vain herätäkseni kasvavaan näläntunteeseen ja toivottomaan maanantai-iltapäivään, jona hiukset ovat märkä heinäpelto, jona rakkaus on vain ikävä, jona eväsleivän kurkkuviipaleet ovat menettäneet elinvoimansa ja jona auringonvalokin näyttää työhuoneen seinälle pastellivärisenä heijastuessaan IHAN TYHMÄLTÄ!

Hei ihmiset jotka luette laadukasta blogiamme, on aika minunkin jättää jälkeni verkon syvyyksiin ensimmäisen blogimerkintäni muodossa! Yahoo!

Oon tosi innoissani, koska meillä on tosi hyviä uusia biisejä ja siitä et nauhotus- ja studioasiat alkaa loksahdella kohdilleen! Ollaan oikeesti menossa nauhottamaan uutta levyä, tänä keväänä! Mahtavaa! Meillä on tällä hetkellä jo 12 ihan uutta biisiä, ja studio ja nauhottaja on valittu. On luvassa perinteistä Home Junioria, mutta myös paljon ihan uutta, mitä ei oltaisi viime levyä tehdessä edes voitu kuvitellakaan tekevämme. Löytyy balladi, monta makeata hittikipaletta, kovia rokkilohkareita sekä folkahtavia kulttuuripläjäyksiä! Elämme jännittäviä aikoja!

Blogista on tulossa taas entistä aktiivisempi nyt kun kaikki me kolme päivitetään levynteko-prosessia teille! Pian on luvassa myös videomuodossa olevia päivityksiä levynteon edetessä. Meidän piti kuvata ensimmäinen osa jo tämän illan treeneissä mut oltiin liian villejä (eli tylsiä )! No, parempi yritys ensi kerralla ja kun on oikeesti jotain kerrottavaa. Jostain täytyy alottaa! Saatatte saada videolla myös jonkinlaista esimakua  tulevalta levyltä! How cool is that! Ootteko yhtä innoissanne kun allekirjoittanutkin?

Palataan!

-Jokke

Ainiin meillä on tosiaan tää blogi. Kiitti Robe muistutuksesta. (lukekaa Roopen blogimerkintä alempana)

Ajateltii, että aletaan pitää tällasta jonkinlaista, satunnaista, semi-olennaista, tietynlaista päiväkirjaa siitä, miten meidän uus levy edistyy.

Nyt on joku about 10 biisiä valmiina, hiomista ja hirveetä treenamista vaille valmiina. Tänään oli treenit. Ei oikei saatu mitään aikaan. Mietitään just mihin studioo mentäis.

Ei muuta.

Nähään.

- Edo

PS. Toi Roben setti tossa alhaalla on tosi hyvä lukekaa se. Lukekaa se.

Heipä hei. Koska Eetu ei näytä kirjottavan tänne enää ikinä mitään, niin minä voisin vaihteeksi avata sanaisen arkkuni ja kertoa teille siitä, kun kävimme musisoimassa Helsingin Gloriassa 22.1.2010. Vuosikymmenen eka keikka! Matka alkoi siitä, kun pojat kävivät ilman minua nappaamassa kamat kyytiin lutakosta (hyvin sluibattu meikäläiseltä), jonka jälkeen he hakivat minut töistä. Niin me ajoimme iloisesti tuohon ihanaan pääkaupunkimme. Mainion orkesterimme lisäksi mukana oli myös pitkähiuksisempi pygmi 2010-kilpailun voittaja, Elias. Elias ajoi, muut nautiskeli elämästä

Perillä meitä odotti kaksi tyttöä (toisella oli meidän paita päällä), jonottaen keikkapaikan edessä, epätoivoisesti meitä odottaen. Se oli outoa, mutta hienoa. Pakko arvostaa. Roudailujen ja soudcheckien jälkeen nähtiin kaikennäköstä toveria ja meno alkoi tuntua lokoisalta.

Itse keikka oli meiltä yllättävän hyvin soitettu, ottaen huomioon settilistassa komeilleet kolme ensiesityksensä saanutta biisiä ja basistin kisakunnon. Kitaristikin oli harjoitellut kovasti. Gloria on kyllä siitä huono paikka soittaa, että jos paikalla ei ole paljoa porukkaa, ja valtaosa paikallaolijoista on  täysi-ikäisiä, näyttää lavan edusta hyvin tyhjältä. Tällä viitaten yläkerran baariosastoon.

Keikan jälkeen nähtiin lisää toveria ja tehtiin uusia tuttavuuksia ja sovittiin kaikki pakolliset yhteiskeikkahässäkät (tällä kertaa ne voisi oikeasti toteuttaa). Juhlat olivat sen verran rankat, että nimeltämainitsematon ex-jyväskyläläinen Dave Grohl-lookalike eksyi lavalle etsiessään vesipistettä. Respect.

Noin tunnin yrittämisen jälkeen pääsimme lähtemään kohti Jyväskylää, kellon ollessa jotain 1-3. Alkumatkan meiningistä huolimatta, retkueemme sammahti puolimatkassa. Silti ikuinen taistelutoverimme Elias onnistui saamaan meidät onnellisesti perille. Huh. Itse olin kotona 5.45. Kiitos kaikille osanottajille, näemme taas ensi kerralla.

Tuttavallisesti: ROBE

Me lämpättiin Eppu Normaalia viime perjantaina. Vaikka kaikki oli hirveetä säätöä ja kaaosta keikan alkuun asti, kun päästiin lavalle täyden Pakkahuoneen eteen, oli sit kaikki lopulta ihan jees. Tosin kun mentiin lavalle, hiljaisuus yllätti. Mut sit annettiin itsellemme aplodit, joihin yleisökin yhtyi. Se oli tosi kivaa. Oli vaan outoa ku sillai soiton ja fiiliksen kannalta ei se eronnu hirveesti muista keikoista. Paitsi et ihmisiä oli enemmän ja harva oli tullut meitä katsomaan. Mut sit ku oltii soitettu ja Eput aloitti ni tuli sellanen jes tunne. Et vau. Mehän ollaan päästy johonki. Se oli kivaa. Ei muuta.

Meidän pitäis myös nyt tehdä biisejä ja seuraava levy. Paljon on mun päässä valmiina ja aivan liian vähän valmiina yhteisesti. Niinku. You know. Mua vaan ahdistaa aika paljon ku en oo tehny yhtään sanoja ja sit jotenki suurin osa biiseistä tuntuu ihan oudoilta. Liian yksinkertaisilta tai melankolisilta tai epäaidoilta tai joltai muulta tyhmältä. Mut ehkä se tästä. Mun sivari loppuu nyt perjantaina ni sit en tee mitään muuta ku valvon yöt ja kirjotan ja suollan biisejä ja päivät nukun.  Tuskin. Mut ois kivaa. Ainaki tehdä niitä biisejä yöllä. On niin outoa ku yleensä on ollu sillai että teen sanoitukset koulussa tunnilla ja sit musiikkia joskus myöhään illalla. Mut nyt en voi ku en oo koulussa ja asun kerrostalossa jossai ei voi yöllä laulaa. Täytyy siis keksiä jotain uutta.

Ens keskiviikkona on Helsingissä keikka ja ootan sitä aika paljon ku sinne tulee paljon kavereita kattoo ja se on pienessä, intiimissä paikassa. Sellaset on kivoja.

Toivoo Eetu.

PS. Meillä on tosi hienoja uusia kasseja ja paitoja. http://www.87-store.net/

On hankala selittää sitä järkevästi, kun sanotaan et joku juttu on taianomainen. Siinä on silloin jotain sellaista kutkuttavaa sähköä ympärillä, joka tuntuu koko ajan kuiskivan toiveikkaita sanoja ilmaan. Se voi olla ihan pieni hetki tai kokonainen ilta. Tällainen ilta oli 24.10. Meidän keikka YO-talolla meni hyvin, ja vaikka kukaan muu ei ajattelis samoin, meidän kolmen keskellä oli sähköä. Ihan kuin me oltais tiedetty jotain mitä muut ei tiedä. Ehkä se oli vaan uudelleen saavutettu yhteys.

Kun kasvaa pikkuhiljaa, huomaa et oho en mä ookkaan ihan samanlainen ku toi. Toi tykkää hardcoresta ja toi elektrosta. Toi jauhaa koko ajan Beatlesista ja toi MySpacesta. Mut tällaisten sähköisten ja yhteydellisten kokemusten myötä sitä huomaa katsoa kaiken ton läpi. Ja sit löytää sieltä sen tutun parhaan ystävän. Jos kaikki tajuais tehdä asioita, jotka lois taianomaista yhteyttä toistensa välille, tosi monet erimielisyydet menettäis kokonaan merkityksensä. Ja ei se vaadi oikeastaan mitään muuta ku sen, että tapahtuu jotain ihan pientä, minkä kautta unohtaa hetkeks kaiken muun ja kohtaa vaan sen ihmisen. Ei tarvii olla bändissä, lätkäjoukkueessa, shakkiturnauksen järjestäjätiimissä tai vankilassa. Ei siihen tarvii mitään muuta ku tilaa päästää ystävä lähemmäs.

Seuraavana päivänä muuten perustettiin Kusilutku. Mä soitan guitalelea, Joona helistimiä ja Roope harmonikkaa. Ilmeisesti ensimmäinen sinkku tulee olemaan “Fiskpinnar var glömt i det här rummet”.

- Eetu

I sat there smiling, with my best friend

200 000 people watching this trend

but it never came to my mind that I could just say

we’re being fed shit as long as we pay

for things we don’t need, things that are trash

but I couldn’t say anything, ’cause I might have trashed

the chances to be there sitting sublime

with 400 000 people watching next time

and building ladder to even more eyes

but doing it all in a pretty disguise

’cause one day I’ll be at the end of my scheme

at the end of the ladder pouring gasoline

and lighting a match and falling back down

to the fire below where the sickness will drown

and there I’ll be laughing until I’m burn

and a healthy smile will be drawn on my urn

- Eetu

Kaikki, mikä saattaa saada ihmiset ajattelemaan asioita syvemmin, on ehdottomasti kiellettyä. Massasta erottuvan mielipiteen julkinen esittäminen on ehdottomasti kiellettyä. KEHITYS on ehdottomasti kiellettyä. Onneksi meillä on virkavalta, joka suojelee meitä vääriltä ajatuksilta, ettemme missään nimessä alkaisi kyseenalaistaa tätä ylimenevän kulutuksen, teennäisen soveliaisuuden ja ennen kaikkea rahan pyörittämää elämää.

http://fifi.voima.fi/kuvareportaasi/Talonvaltaajien-tukijoille-mittavat-sakot-Turussa/21?page=2

Sen sijaan, että lakimme perustuisi siihen, aiheuttaako joku teko harmia, lakimme perustuu lakiin. “Tämä on väärin, koska se on laitonta”. Sen sijaan, että antaisimme yhteiskunnallemme mahdollisuuden kehittyä ja rauhallisin aikein kyseenalaistaa entisiä, kenties tähän aikaan ja tilanteeseen vähemmän sopivia ajatusmalleja, me kiellämme itseämme oppimasta mitään uutta.

Ja nyt kun tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksia loukataan ilman mitään pätevää syytä ja nuorten ahdistus vaan syvenee, mulla on sanottavana enää nämä sanat:

Niin kutsutut päättäjät, nyt järki käteen. Kukaan ei halua mellakoita.

- Eetu

Roopen ja Veeran seinällä on kehystettyjä kuvia. Tämäkin menee sinne, jolloin saldo mun kuvissa on 7/9.

Veera on innoissaan. Tää tulee nimittäin tapettina, se ei tiedä sitä vielä.

Kun olin tosi pieni, mun iskä soitti mulle sellaisella minikosketinsoittimella Eppu Normaalin Poliisi pamputtaa taas -biisiä. Ja muistan vieläki ku piti ottaa kouluun levyjä mukaan kolmannella luokalla ja laitoin maalarinteippinimilapun Repulliseen Hittejä, ettei se vaan joutuis hukkaan.

Eppu Normaali + Home Junior @ Pakkahuone, Tampere 4.12.2009.

Roope ja Joona, Saku ja Elias, we did it.